Olen jälleen ollut hyvin laiska, kun en ole päivittänyt blogiani pariin viikkoon, vaikka juuri viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikkas mitä. Voisin hyvin aloittaa kertomalla miten loistavia jouludemoja kaikilla teatterilaisilla oli 20. päivä. Aivan ilmiömäisen hienoja. Ja kyllä, löysin oman suosikkini. Aina sanotaan että kaikki ovat yhtä hyviä ja että ei voisi valita parasta... höpöhöpö, minut vakuutti eniten Emil Kihlströmin demo. Kiitos siitä!
Omasta demostani olin vielä 19. päivä huolissani. Se ei minusta vaan toiminut, kuten olin sen ajatellut. Nukuin yön ja vielä demopäivänä oli olo että "miksi vitussa teen tällästä kun olisin voinut tehdä jotain muuta". Hyvä kun kuitenkin pidin pääni, koska en tiedä mitä tapahtui, mutta demohetkellä demoni tuntui itsestänikin hyvältä. Se jotenkin sai sittenkin sen uskon ja vahvuuden kuin olin alunperinkin ajatellut. Tiedä sitten loiko katsojat ja se yleinen tunnelma sen. Uskoisin niin.
Huh, vaikka tuosta onkin jo 2 viikkoa oli se pakko mainita, koska se oli minusta mainitsemisen arvoista. Lahdesta lähdimme joululoman viettoon itse kukin tahoillemme. Heti perjantaina kun lomat alkoivat sairastuin mahatautiin ja pelkäsin jo joulun menevät pipariksi (lue: vituiksi) mutta onneksi se meni päivässä ohi ja ruokakin alkoi jälleen maistumaan seuraavana päivänä.
Jouluaatto meni samoilla vanhoilla perinteillä ja rituaaleilla. Olenhan jokseenkin konservatisti ja kunnioitan perinteitä. Piian ja mutsin kanssa vietimme tämänkin joulun kuten ennenkin. Olin näköjään ollut kiltti kun pukiltakin tuli jotain minulle, tosin minähän olen aina! ;P
Nyt sitten tällä hetkellä Emmin kanssa oleskelemme meillä ja huomenna suuntaamme Jyväskylän suuntaan juhlimaan uutta vuotta! Markusta, Marttia, Erjaa, Attea, Timoa, Kayaa... huomenna pitäisi tavata monia ihmisiä juhlinnan merkeissä.
Saimme lomalle luettavaksi 10 suomalaista näytelmää, joista olen lukenut 2 ½. Canth ja jopa Kivikin suureksi yllätyksekseni kolahtivat, toisin kuin ehkä Lundan. Plaria olen myös tankannut ja Gajev alkaa olla hallussa. Nyt täytyy vielä sitten kiinnittää huomiota että se olisi myös sanatarkasti hallussa.
Kanavateatterilta sain tänään postia ja olin erittäin tyytyväinen. 6. päivä pitäisi olla ensimmäinen tapaaminen, jossa keskustelemme ja luemme ensi kesän näytelmän Mies, joka ei osannut sanoa ei. Toivottavasti voin olla mukana siinä. Koska nyt keskitän kaiken focukseni Lahden Kirsikkatarhaan ja vasta toukokuun lopulla olisin 100 prosenttisen käytettävissä Kuusaan suunnalla. Puolitoista kuukautta aikaa tehdä rooli. Onnistuu!
Toisaalta ymmärrän myös, että olisin ankkurina näytelmälle, enkä halua olla sellainen. Jos Kanava päättää että on helpompi ilman minua, niin silloin se myös on niin.
Kayan kanssa suunnitelmamme RY:n suhteen kehittyy. 7 halukasta olisi jo ensijäsenenä sitä perustamassa ja nyt sitten täytyy vain löytää sopiva päivä, jolloin kokoontuisimme keskustelemaan. Nuokkari ilmoitti että yhteistyö voisi kesällä jatkua, joten sen suhteen asia on kunnossa. Tosin nyt sitten yhdistyksen myötä tulevat tiellemme kaikki tekijänoikeus ja tilavuokra-asiat, mutta toivottavasti niistä selvitään tuumailemalla.
Jännittävää aloittaa vuosi 2013. Saa nähdä millaisia prokkiksia eteen tulee. Ja jos niitä ei muuten tule, niin sitten teen niitä itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti