Kohti uutta, kohti tulevaa!

Hei!

Kesä alkaa lähestyä loppuaan pikkuhiljaa. Ilmojen puolesta allekirjoittaneelle aikamoinen pettymys ollut, mutta helteinen elokuu pelasti jonkun verran. Itsehän olen helleihmisiä ja vihaan talvea. Noo, näillä mennään. Kohtahan se jo joulu häämöttää ;)

Kalenteritytöt on nyt virallisesti kuopattu Laajavuoressa. Viimeiseen kahdeksan esityksen putkeen riitti mainiosti katsojia joita koko kaudella oli vähän yli 2000. Ei lähellekään verrattavissa Kanavan vastaaviin lukuihin mutta jokatapauksessa Huoneteatterilta mielestäni oikein hyvä saavutus.

Mitä olen nyt sitten mieltä projektista jälkeenpäin?

Ensin täytyy rehellisesti sanoa että harjoituskaudella ja projektin alussa olin aikalailla sillä fiiliksellä ettei projekti sittenkään ole ihan se oma juttu. Porukka oli hyvää ja hyvin kokenutta ja roolissa sain sopivasti haastetta, koska se oli hieman poispäin omalta mukavuusalueelta, mutta jotenkin alusta asti vaivasi tunne ettei kaikki tunnu ihan ok:lta.

Heinäkuu oli myös hyvin sateinen ja sekin ärsytti tietyllä tapaa ja vaikutti fiilikseen. Vaikka Joni Hyvönen tekee aina roolinsa 110 prosenttisesti ja antaa lavalla aina kaikkensa, en vaan tuntunu saavan sitä jotain tiettyä "kiksiä" itelleni tästä ja se harmitti suuresti. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että jos lavalla olosta ei nauti tai siellä on vaan pakon takia eikä siksi että haluaa viihdyttää yleisöä sekä itseään voi minusta hyvin lähteä nostelemaan ovea kohti. Lavallaolosta täytyy löytää se nautittavuus koska se näkyy ulospäin ja vaikka sitä löytyikin en tiedä mistä moinen alakuloisuus on johtunut.

Elokuun koittaessa tuli sitten helteet ja ne parantivat fiilistä. Oikeastaan vasta esityskauden puolivälin jälkeen aloin nauttimaan projektista enemmän ja ehkä vielä enemmän sisäistämään roolihahmoani. Voi voi, kunpa se olisi vain tapahtunut kuukauden aikaisemmin.

Ajattelin ensin että viimeisten esitysten putki veisi voimia mutta jotenkin en ollut ollenkaan niin väsynyt ja ärtynyt kuin esityskauden alussa vaan energiaa riitti todella hyvin. Viimeisen viikon esityksestä nautinkin jo täysillä ja aloin pikkuhiljaa tulemaan fiilikseen että ehkä tämä projekti teki tähän väliin ihan hyvää. 10 vuotta harrastaneena täytyi ehkä nyt ensimmäistä kertaa kokea tälläinen suvantovaihe ja sitä kautta saada pientä itsetutkiskelua. Mutta sen voin sanoa, aina kun olen lavalla, nautin siitä täysin siemauksin

Loppujen lopuksi olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Haluankin kiittää Erika Hastia että sain mahdollisuuden työskennellä hänen projektissaan ja ennen kaikkea hänen kanssaan. Myös Huoneteatterin johtoon Raili Kivelälle menee kiitosta siitä että sain olla mukana Huoneteatterin toiminnassa toista kertaa putkeen.

Porukka oli hyvä ja meidän nuorempien taiteilijoiden suhde keskenäään oli hyvin tiivis. Mette Seppälä on mainio taiteilija jonka aika koittaa vielä myöhemmin muualla kuin vain täällä Jyväskylässä. Iiron kanssa en ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä, mutta tämä teos toi meidät kaksi egoistia paremmin yhteen ja seuraukset olivat sen mukaiset. Hyvässä kuin pahassa! Iiron kanssa minulla on myös kunnia jatkaa syksyllä Kanavassa!

Hetki ennen viimeistä esitystä! 

Vaan kauanpa en ehtinyt free agenttina heilua kun kutsu kävi Kanavateatterin pikkujoulufarssiin. Viitamäki ohjaa Cooneyn Sukuvian jonka ensi-ilta olisi marraskuun puolessä välissä. Itseäni on aina viihdyttänyt farssit, etenkin Cooneyn herrojen kirjoittamat, kuten Out of Order (Hulvaton hotelli) tai Cash on Delivery (Puhtaana käteen).

Mietin ensin pitäisikö mukaan lähteä, mutta star poweria löytyy aikalailla ja kuitenkin koska Juoruja - farssin jälkeen olen halunnut itse tehdä lisää farssia, päätin että jospa sitä sitten menisi. Ensimmäiset lukuharjoitukset olivat eilen ja teksti itsessään vaikuttaa oikein hauskalta. Replojen treenaaminen on jo alkanut!

Syksy näyttää kiireiseltä jo töiden ja Sukuvian takia, mutta enhän suinkaan voinut hommia niihin jättää, vaan päätin vielä kirjoittaa Ariekseen pikkujoulukauteen sopivan komedian itsekin! Kyllä vain, minun piti tehdä muuan monologi, mutta kun ei kirjoittaminen oikein ottanut onnistuakseen, päätin siirtää sen hamaan tulevaisuuteen. 

Uuden idean sain äkkiä sohvalla maatessani ja kun katsoin tv:stä sivusilmällä elokuvaa Friends with Benefits. Ei, en suinkaan ole tyrkkäämässä ulos mitään kliseistä fuckbuddy projektia, mutta kyseinen leffa antoi oivallisen idean jota olen nyt viimeisen viikon ajan työstänyt. Tekstiä tulee koko ajan ja se onkin jo puolessa välissä. Kyseessä on siis dialogi mutta jättäkäämme muu inffo kyseisestä teoksesta vielä pimentoon. Jokatapauksessa faktahan on se, että kiirettä piisaa, muttei Joni Hyvönen osaa olla ilman pientä ressiä ja varpaillaanoloa. Pakko kuitenkin sanoa, että tästä tulee Aries-Teatterin paras prokkis. Se tuntuu siltä jo nyt!

Pienen loman aion suoda itselleni muutaman viikon päästä. Lähdemme mutsin kanssa jälleen Riikaan muutamaksi päiväksi ja  sen jälkeen alkaakin sitten jo Kanavan harjoitukset pyörimään täydellä teholla.

Näinhän se menee, kohti uutta, kohti tulevaa!

Summasummarum: Elelkäämme ihmisiksi!

Hei!

Jälleen kerran aikaa istahtaa koneen ääreen ja raapustella päiväkirjanomaisesti stooria ylös. Tosin, eipä mitään hohdokasta olekaan juuri tapahtunut.

Kulunut heinäkuu onkin mennyt aikalailla kokonaan töissä enkä suinkaan ole pahakseni laittanut. Elokuu menee myös työn merkeissä vielä enempi.  Kesä on ollut niin syntisen huono ettei haittaa olla päivät pitkät sisällä. Ainoa asia joka harmittaa on se, ettei Helsingissä ole päässyt käymään kun viikonloputkin menevät aina esityksissä Laajavuoressa, mutta ehkä löydän sauman tässä elokuussa pienoiseen visiittiin.

Laajavuoressa tosiaankin Kalenteritytöt ovat vieneet ajan joka viikonloppu. Sään armoilla ollana nyt pariin otteeseen oltu ja ikävä kyllä lauantaina piti esitys katkaistakin pariin otteeseen rankkasateen takia. Kesäteatterin huonot puolet, mutta minkäs sille teet. Yleisö on kuulemma tykännyt paljoltikin ja aika naisvoittoistahan se on ollut. En ihmettele sillä lavalla on kyllä erittäin taidokkaita rouvia ja neitejä jotka varmasti voittavat yleisön puolelleen. Erityisesti kunnioitan Sirkkaa joka on pitkän linjan tekijä teatterin saralla sekä Iiristä jonka miellän tietynlaiseksi ryhmän leaderiksi.

Teatterista puheenollen voinkin todeta että elokuun 23. päivästä lähtien Joni Hyvönen on ns. free agent! Syksy on täysin tyhjää taiteen osalta joka mahdollistaa aikatauluun matkustelua yms. muuta rentoutusta. Toki itseni tuntien en malta kauaa pysyä näyttämöltä pois joten virallisesti ilmoitettakoon että jos jollakin on jotain kiinnostavaa meneillään niin saa toki soittaa/viestitellä/faxailla/ tai vaikka tulla kadulla haastamaan. Olen avoin uusille haasteille.

Mitä taas tulee Arieksen monologiini, ei se ole juurikaan edennyt. Tiedän kyllä mitä haluan ja millaisen haluan, mutta laiskuuden perkele on tunkenut talikkonsa niin syvälle ahteriin, että itse kirjoittamiseen ryhtyminen on haaste.




Some on nyt ollut pullollaan tätä kuuluisaa maahanmuttopolitiikkaa ja puukkoja ja syytöksiä ollaan heitelty puolesta ja vastaan sen Immosen kirjoittelun jälkeen. Viimeisimpinä jälkilöylyinä saatiin vielä kahakkaa aikaiseksi Jyväskylän keskustassa....

Mitä tuohon nyt sanoisi. En jaksa sanoa oikeastaan mitään. Tänään naureskelinkin itsekseni että eiköhän vastaus tähän kaikkeen löydy ihan puhtaasti järjellä kun jokainen ajattelee. Ihmisiähän täällä kaikki ollaan väristä ja mielipiteistä riippumatta ja minusta oikeutettuja tallaamaan kukin missä haluaa. Toki kannatan myös sananvapautta kaikilta osapuolilta myös vastaanajattelijoilta, olivatpa he sitten rahvaita tai politikkoja. Järki vaan kauniiseen käteen ja elellään ihmisiksi kaikki!





Täytynee vielä näin lopuksi hehkuttaa naista nimeltä Hanna-Kaisa Hämäläinen. Hän on ottanut Kalenteritytöt - proggiksesta ne kuuluisat kalenterikuvat ja otti myös esityksemme mieshenkilöistä hienoja otoksia jälkimarkkinointiin samalla kaavalla:

Mutta eipä tässä sen ihmeitä. Palaillaan taas astialle!



22. Forest Whitaker

Tämä herra yltää myös suosikkilistalleni heittämällä. Ensimmäistä kertaa taisin miehen nähdä aikoinaan Panic Roomissa mutta kyllähän herralta parhaiten on mieleen jäänyt Idi Amin roolin The Last King of Scotlandissa. Aivan huikea rooli ei voi muuta sanoa. Herra on todellakin Oscarinsa ansainnut. Tällä hetkellä odotan miehen näkemistä uudessa Southpaw elokuvassa. Hyvällä todennäköisyydellä varastaa siinäkin shown Gyllehaalilta.