Taukoa taiteesta

Hei!

Olipa sangen mieluisaa huomata että tää oli vielä olemassa. Viimeisestä raapustelusta on melkein vuosi vierähtänyt. Jospa tätä taas alkaisi hieman enempi päivittelemään...

Tällä hetkellä istun huoneessani ja katselen  ikkunasta ulos mistä avautuu talvinen ja pilvinen Jyväskylä. Join juuri kahvit ja söin eineshampurilaisia kun ne olivat sopivasti jääkaapissa saatavilla. Lueskelen netistä teatteriuutisia ja katselen missä päin eri kollegat tekevät taidettaan. Kaipuu on alkanut jälleen iskeä. Lavakaipuu nimittäin.

Viime kesän jälkeen en ole lavalle noussut. Viime kirjoituksessani mainitsin että kuukausi oli Töpöhännän ensi-iltaan Mäki-Matissa. Kyseinen projekti onnistui vallan mainiosti ja tupa oli täynnä suurimman osan esityksistä. Lapsiyleisö on kiehtova ja haastava mutta mielestäni allekirjoittanut selvisi suht. puhtain paperein roolityöstään!

Monnin roolia oli hyvä tehdä. Se antoi mahdollisuuden hieman revitellä ja kokeilla. Viime kesä oli myös hyvä teatterikesä ainakin meille, sillä sadepäiviä ei osunut kohdalle oikeastaan yhtäkään joten fiilis oli täysin eri kuin esim. kesällä 2015.

Tuostakin on nyt jo yli puoli vuotta. Tässä nyt istun ja lämmöllä muistelen kyseistä projektia. Harmittaa etten kirjoittanut siitä silloin enemmän. Olisi saanut enemmän muistiin niitä fiiliksiä ja tuntemuksia esim. ensi-illasta tai edes viimeisestä esityksestä, mutta minkäs laiskalle teet? Jospa sitä nyt petraisi ja yrittäisi elvyttää tätä sivustoa taas henkiin.

Kuva kesken esityskauden. Vieressäni hyvä taiteilijaystäväni Mette Seppälä

Viimeisen esityksen hype

Myöntää täytyy että vaikka Töpöhäntä tuntuikin hyvältä ja sitä oli mukava tehdä, olin silti hyvin väsynyt ja ärtynyt ja kuten Sinalle totesin jo harjoituskaudella "Ei jotenkin nappaa enää".

Aluksi olin pettynyt itseeni. Miten voi kyllästyä ja väsyä siihen mitä haluaa tehdä kaikkein eniten tässä maailmassa. Aloin jo pohtimaan onko tämä sittenkään sitä mitä minä haluan. Siispä lupasin itselleni pitää määrittelemättömön tauon teatterista. Sunnuntaina heinäkuun 10.päivä v. 2016 oli Töhönännän viimeinen esitys ja vaikka teos oli onnistunut ja sain olla hyvän porukan kanssa, minä huokaisin helpotuksesta.


Ensimmäinen asia mistä täytyy onnitella itseäni oli 4 viikon kunnon kesäloma vailla teatteria ja töitä. Otin 30 päivää rennosti enkä suunnitellut menojani liiemmin. Reissasin Riikaan 4. kerran heinäkuussa ja nyt siellä on todellakin käyty jokaisena vuodenaikana :)

Reissun tein mutsin ja Ninan kanssa. Lämmintä oli ja kävimme shoppaamassa ja söimme ja joimme tietty hyvin. Ainoa miinuspuoli reissussa oli todella askeettinen hotelli, jossa ilmeni olleen lutikoita :( Kyseinen majapaikka oli kuitenkin sijainniltaan nappivalinta, mutta mikäli vielä viidennen kerran suosikkikaupunkiini menen, yövyn jossain muualla.

Tunnelmat kesäisestä Riikasta!

Kesällä oli myös kuulisat Aries-Teatterin 4. vuosijuhlat jossa riitti menoa ja meininkiä. Aijaij, aina yhtä railakkaat. Niistä ei kuvia passaa laittaakaan! Aries ei tehnyt vuonna 2016 mitään projektia ja nyt Helmikuun kokouksessa onkin aika laittaa toiminta taas ruotuun. Teksti-ideoita on useita ja yksi jo hieman pidemmällekin kehittynyt, mutta katsotaan nyt saanko mitään valmista kasaan kevääksi.


Loman jälkeen palasin töihin, missä en kuitenkaan kuukautta enempää uurastanut vaan lähdin taas reissaamaan. Tällä kertaa suuntana toimi Kypros. Reissun tein perheen kanssa ja sitä lystiä kesti viikko. Elmoserkku oli mukana joka viihtyi vähnitäänkin yhtä hyvin kuin minä.

Kyproksen jälkeen keskityin taas muutamaksi kuukaudeksi Finnkinon töihin ja siellä olenkin painanut 40-50 tuntista viikkoa viime kuukaudet. Vuoden vaihteen jälkeen helpotti ja nyt on taas käynnissä hieman helpompi arki. Kuitenkin tämän maailmanmatkaajan mieli teki vielä yhteen uuteen reissuun ja uudeksi vuodeksi Ninan kanssa suuntasimmekin , ehkä hieman randomina, Puolan Gdanskiin!

Viime vuoden loppupuoli meni siis aika paljon reissatessa ja hyvä niin. Olen sitä mieltä että pitääkin reissata ja nähdä maailmaa vielä kun ehtii. Nyt kun on viimeiset puoli vuotta keskittynyt lomailuun ja työntekoon on kaipuu lavalle tullut takaisin voimakkaana.

Kävin katsomassa mm. Jyväskylän kaupunginteatterin Papin Perheen ja seuraavana päivänä Huoneteatterin Odysseian ja vielä enempi niiden jälkeen oli halu palata lavalle.


Nyt olen taas töiden parissa täysipäiväisesti mutta mieleni tekisi tehdä keväällä jotain pientä. Jos olisi vielä jokin pieni rooli jossain mikä minua miellyttäisi tai sitten ohjaan Ariekseen jotain toukokuulle...? Saas kattoo nyt mitä eteen tulee. Kesäksi olen suunnitellut aivan jotai muuta. Etsin nimittäin ahkerasti nyt töitä Helsingin suunnalta ja tarkoitus oli muutta sinne suuntaan toukokuun jälkeen. Siellä on kosolti mahdollisuukia tehdä taidetta ja niiden perässä lähden sinne myös. Kohti uutta ja tulevaa!

Pieniä henkisiä haasteita on myös ollut mm. ahdistusten ja paniikkikohtausten muodossa viime kuukaudet, mutta ne kuuluvat elämään ja teen kaikkeni etteivät moiset rajoita saatikka muserra elämäniloani. Treenaan edelleen ahkerasti ja pudotinkin hieman painoa lisäämällä aerobista treeniä. Haluan olla hyvässä tikissä kun teen paluuni teatterinlavalle!

Toivotaan että se tapahtuu pian! I wanna make theater great again!


Hyvää alkavaa vuotta kaikille jotka tätä eksyvät lukemaan! :)

Täällä ollaan taas!

Heipä hei kaikki!

Huhhuh, viimeisin kirjoitus on ollut lokakuun alussa. En ole tehnyt kuolemaa tai maannut koomassa, päin vastoin, hommaa on riittänyt ja sehän on aina oikein mukavata. Jospa sitä hiukan taas aktivoituisi ja tänne taas raapustelisi kuulumisia. Onhan tämä kuitenkin eräänlainen päiväkirja minulle.

Paljon ehtiny tapahtua kuluneen 7 kk aikana: maahaanmuutto on jakanut kansan mielipiteet äärimmilleen,  Motorheadin keulahahmo on kuollut, Dicaprio sai Oscarin,  Donald Trumpista on tulossa Yhdysvaltain pressa ja Axl Smith on onnistunut porsastelemaan itsensä ulos tv:stä. Ei hullumpaa meno etten sanoisi!

Lokakuun kirjoituksessa mainitsin mm. Kanavan Sukuvika farssista sekä Arieksen dialogista. No, molemmat menivät oikein hyvin ja voinkin avata tuon syksyn tapahtumia hieman aina tähän päivään saakka jos jotakin oikeasti kiinnostaa mitä olen touhunnut. (Terkkuja äitille joka seuraa tätä aktiivisesti!)

Viime syksynä Kanavateatterissa  tosiaan teimme Sukuvian  ja se oli menestys. Katsojaennätys meni rikki heittämällä Kanavan sisäteatterissa ja se on oikeasti iso asia teatterin 20 vuoden olemassaolon aikana. Työryhmä oli hyvä ja teosta oli mukava tehdä. Vaikka rakastankin henkilökohtaisesti aina roistojen ja nilkkien esittämistä on mukavaa välillä vaihtaa ns. vapaalle ja naurattaa yleisöä nopeatempoisella säheltämisellä.

Komiario Pesosen rooli oli mieluisa

No, sitten kun Sukuvika oli kuopattu oli aika keskittyä Aries-teatterin L-Teoria II  #Laitamua - esitykseen. #Laitamua - dialogissa L-teoriasta tuttu Jake oli saanut uuden kämppiksen Millasta ja nyt parisuhdeasioihin saattin myös naisen näkökulmaa. Kayan kanssa väännettiin teos parissa kuukaudessa ja se oli onnistunut. Prokkis lähenti Kayaa ja minua entisestään ystävinä ja nautin suuresti työskennellessäni hänen kanssaan. Esitimme teosta muutaman kertaa Laukaassa ja muutaman Jyväskylässä.  Aries alkaakin pikkuhiljaa viedä toimintaansa enemmän ja enemmän pois Laukaasta kohti Jyväskylää, sillä täällähän ne katsojat lymyävät. Myös ensimmäisen osan vastanäyttelijäni ja paras ystäväni Atte oli mukana projektissa, tällä kertaa valo - ja äänipöydän takana. Tuleeko vielä trilogian päätös L-teoriaan? Myöntää täytyy että suunnitteilla on, mutta ajan ja näyttelijöiden on oltava oikeita. Katsellaan!

Kuvia L-teoria II #Laitamua - esityksestä

#Laitamua oli mainio tapa päättää Arieksen viime vuosi. Kaya on tällä hetkellä tulossa takaisin Bratislavasta jossa hän oli vaihdossa vuoden alusta, joten Arieksessa on eletty nyt pientä hiljaiseloa. Mutta lisää on tulossa! Siitä kirjoitan vielä  myöhemmin.


Sitten koittikin joulun aika. Vietimme ensimmäistä kertaa joulua Vantaalla Piian ja Petrin luona, syynä tähän on Piian ja Petrin suloinen Elmovauva, joka syntyi marraskuussa :) Elmo olikin sitten ollut kaikkein kiltein meistä kun sai eniten lahjojakin :) Terkkuja Elmolle!



Kauan en joululomilla ehtinyt viihtyä ilman teatteria. Ensin oli suunnitelmissa pitää kevät vapaata ja keskittyä työntekoon, mutta sitten kun tultiin oikein töistä hakemaan lavalle, oli sitä suostuttava. Kansannäyttämö etsi Lokkiin Trigorinia. Moni oli kieltäytynyt roolista vedoten sen vaativuuteen tai aikatauluun. Noh, päätin ottaa roolin haltuuni koska olihan Tsehov jo Lahden aikoina tuttu ja Lokki myös näytelmänä. Marko Nurmi kiskaisi Lahdessa ollessani Trigon roolin.

Lokin työryhmä oli minulle uusi. Ainoa tuttu nimi oli Milka johon tutustuin vuosi sitten Huoneteatterin Phobos&Deimos - produktiossa. Mikko Hintikka esitti Kostjaa ja minä tykkäilin hänen suorituksestaan. Milkan ja Mikon kanssa tulinkin eniten juttuun etenkin kulisseissa.

Lokista tykkäsin myös. Aikataulut vähän stressasivat ja jännittivät ja vielä ensi-iltaviikolla oli fiilis ettei olla vielä valmiita yleisön eteen. Kaikki kuitenkin onneksi lutviutui paikalleen ja suurin osa 13:sta esityksestä olikin täysiä. Ihmisille näytti siis Lokki kelpaavan ja hyvä niin. Milla Pystysen toinen ohjaus ja aika rohkea veto ottaa heti moinen klassikkoteos.

Kevät saapui kovaa vauhtia ja totta kai oli myös pääsykokeiden aika! Näty haki taas tänä vuonna ja olihan sitä sielläkin käytävä pyörähtämässä. Iltapäivään selvitin tieni siellä muttei kolmanteen vaiheeseen ollut asiaa. Sikäli siinä oli hyvänä puolena se, että 3. vaihe järjestettiin juuri silloin kun olisin ollut Riikassa matkoilla. Olisin joutunut ostamaan uudet lennot ja setvimään niin perkeleesti asioita, mutta onni onnettomuudessa jatkolta vältyttiin ja Riikaan matkasimme jo kolmatta kertaa huhtikuussa.

Riikasta on tullut vakkaripaikka. Hieno kaupunki. Kaunista ja halpaa. Ruoka on myös hyvää mikä on tärkeää allekirjoittaneelle. Heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä vielä neljännelle reissulle. Sitten siellä olisi oltu kaikkina vuodenaikoina ;)


Teak menikin sitten päin persettä. Siltä se kyllä hieman tuntui jo itse pääsykoetilanteessa joten putoaminen ei tullut kauheana yllätyksenä. Eniten ehkä vituttaa sellaisten taitureiden kuin Esa-Matti Smolander, Otto Pilli tai Monica Metsärannan puolesta joille oikeasti ja vilpittömästi soisin menestystä kokeissa. Suuria opettajiani kun nuo kaikk ovat!

Nyt kun pääsykoekarjamarkkinoista on selvitty olen voinut keskittyä kahteen asiaan: töihin ja ensi kesän AdAstra-teatterin Pekka Töpöhäntään. Vuoden alussa minua pyydettiin mukaan Töpikseen ja sain harvinaisen tilaisuuden kun sanottiin että "valitse minkä roolin haluat tehdä". Sanomattakin selvää että on vain yksi rooli mikä minua kiinnosti ja sen myös oitis nappasin. Kuka nyt voisi näytellä Monnia paremmin kuin Joni Hyvönen!

Monni. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Kesä siis tulee mentyä lastenteatterin parissa mikä on virkistävää vaihtelua. Rehellisiä ja vaativia katsojia joiden edessä ei passaa himmailla. Harjoitukset ovat hyvällä mallilla mielestäni, ottaen huomioon että läpimenoja tai läpikahluita on kuitenkin jo muutama takana ja kuukauden päästä ensi-ilta. Tarkemmin 10. kesäkuuta. Ohjaajana toimii jo viime kesän Kalenteritytöissä ohjannut Erika Hast jota pidän taitavana. Toivon että hän vaatii minulta mahdollisimman paljon koska jos haluan olla paras, on minun myös saatava lokaa niskaani ja tiukkaa ohjausta. Työryhmä on jälleen uusi ja mukava päästä tekemään uusien kasvojen kanssa. Pekkaa esittää Sina, jonka kanssa löytyy yhteistä historiaa. Taitava näyttelijä, joka laittaa miettimään missä sitä itse olisi jos sen ikäisenä olisi ollut yhtä hyvä.

 Tervetuloa vaan kaikki katsomaa kesäkuussa Mäki-matin perhepuistoon!


Työkuvioista sen verran että edelleenkin jatkan Finnkinolla. Työ on ollut samanlaista ja joustavuus teatteria kohtaan on pysynyt. Olen myös saanut junailtua kesälomani niin että heti Töpöhännän jälkeen alkaakin kuukauden kesäloma jonka aikana olisi sinne Riikaan vielä tarkoitus lähteä. Aion pitää suunnittelemattoman kesäloman, eli en bookkaa mitään. Otan rennosti ja teen miltä tuntuu hetkessä (yeah, right). Nyt ollut muutama päivä vapaata ja tiistaina palaan sorvin ääreen. Angry Birdsin kävin tänään tsekkaamassa ja sanottava on että minä pidin.


Ai niin, ja sanottava nyt myös sekin valitettava seikka teille kaikille hyvännäköisille sporttipimatsuille että tämä Monnikissa on nyt viety vapailta markkinoilta. Teatteri, työ, salitreeni ja parisuhde kukoistaa, niin miksipä siitä ei nyt nauttisi!

Makoisaa kevättä!

24. Kiefer Sutherland


Olin jo unohtanut että tällästäkin listaa tänne joskus rustannut. Kyseessä oli siis 24 eniten fanittamaani ulkolaista näyttelijää ja miten ihanan ironista että numeron 24 saa juurikin Kiefer Sutherland jota siis pidän henkilökohtaisesti all time suosikkinäyttelijänäni. Need I say more? Jack madafakin Bauer! Paras toimintahahmo ikinä ja vielä tänä päivänä on kiittäminen mutsia kun v. 2002 ehdotti että vilkaisisin 24 toisesta tuotantokaudesta yhden jakson. Siitä lähtien olin koukussa. Paras sarja mitä on kuunaan tehty ja ylittää jopa The Ozin sekä Prison Breakin. Kiefer oli jo sangen charmikas ennen legendaarista Bauerin rooliaan mm. Stand by Me.ssa ja The Lost Boys:ssa. Molemmissa cool pahis, josta on vaan pakko digata. Mies jonka uraa seuraan loppuun asti. On muuten aloittanut nykyään Countryn laulamisen. Onnea myös sille uralle! Jos en olisi Joni Hyvönen, olisin Kiefer "Jack Bauer" Sutherland!

Syksyiset Yliopistokadun meiningit

Hei!

Nyt on aika taas havahtua täältä syyshorroksesta ja raapustelemaan kuulumisia tännekin päin. Kesä  oli ja meni kuten Undertakerin WM-putki. Rest in peace.  Itse en yhtään ole syysihminen mutta jospa jaksaisin pitää yllä hyvää fiilinkiä enkä vaipuisi syysmasikseen :P


Viimeajat kuluneet aikalailla töissä. Huomenna on pitkästä aikaa yksi vapaapäivä jonka aion käyttää mm. shoppailuun, (Uusi pipo on hankittava, sillä myssyttä ei kukana pärjää tuolla kylmässä enää!) Laukaassa käymiseen sekä tietysti Kanavan treeneihin.

Kanavan reenit ovat sujuneet ihan jees vaikken olekaan vielä kerennyt olemaan kuin parissa treenissä. Kuukauden päästä ensi-.ilta alkaakin jo kolkutella ovella. Tykkään tehdä tosi paljon farssia ja treeneissä onkin mukavan rento ja huumortintajuinen meininki. Saa nähdä miten hyvin ovat huomenna saaneet nidottua hommaa yhteen kun olen nyt ollut puolitoista viikkoa ilman reenejä.

Kaikelta Kanavalta ja työltä mitä sitten aikaa on jäänyt olen käyttänyt mm. Arieksen dialogiin jota olemma Kayan kanssa treenanneet. Tekstin opettelu on jo yli puolen välin ja ensi-iltaa uumoiltaisiin sinne joulukuun alun paikkeille. Mieli pysyy siis vahvasti taiteessa mukana vaikka työtunnit ovat lisääntyneet. Hyvä hyvä! Ainoa asia mikä harmittaa on se etten pääse oikein tarkastelemaan Jyväskylän teatteriantia aikatauluni vuoksi. Siellä menisi nyt hyvää tavaraa, kunpa vaan ehtisin käymään kaikissa.

 Onneksi sentään kävin Kayan kanssa pitkästä aikaa Jyväskylän Kaupunginteatterissa tsekkaamassa Jekyll ja Hyden. Aivan loistava esitys kertakaikkiaan ja pääosaa silloin esittänyt Henri Halkola vakuutti mm. lauluäänellään allekirjoittaneen täysin. Herra sai oikein revitellä Hyden roolia tehdessään ja hyvä niin. Ennen esitystä en tuntenut sivistymättömyyttäni koko tarinaa mutta kyllä tuon esityksen jälkeen kaikki selvisi. Kiitosta vaan viimeisestä Henkka!

Aikaa riitti myös lomailuun syyskuussa, sillä kävimme mutsin kanssa jälleen tutussa paikassa eli Riikassa :) Muutama päivä otettiin rennosti ja kaupunkihan tuntuikin jo oikeastaan tutulta. Viime joulunahan siellä tuli edellisen kerran käytyä.
Täytyy kyllä sanoa että Riika on kaunis kaupunki ja siellä jotenkin viihtyy. Totesinkin että jos joskus katoan Suomesta jäljettömiin eikä minua löydetä olen todennäköisesti eräässä kuppilan terassilla Riikan kellotornin alla ja siemailen tummaa Bauskas olutta partaani naureskellen. Vielä toteutan tuon jonain päivänä!

Allekirjoittaneen "I don't give a fuck" - syyslookki

Yliopistonkadun taiteilijatriangeli on nyt sitten murtunut kun Atte sai asunnon Säynätsalosta. Hieman haikea fiiilis kieltämättä, sillä harva pääsee asumaan oikeasti kahden parhaan ystävänsä kanssa kimpassa. Noh, hän tarjosi meille viimeisenä ehtoollisena valmistamaansa lammasta joka oli maukkaampaa kuin monessa ravintolassa.

Kauan ei huone kerennyt humista tyhjyyttään sillä saimme kansainvälisen supermimmi Maaren kolmanneksi persoonaksi taiteilija-ateljeeseemme. Saapi nähdä syksyn mittaan kuinka kyseinen muikkeli selviää meidän kanssa. Alkuun on näyttänyt jo oikein hyvältä! :P





23. Rose Byrne

Tämä sangen kaunis nainen on lumonnut minut täysin, ei paitsi kauneudellaan vaan myös...no okei, ehkä sillä enempi mutta tykkään myös näyttelijäntyöstä. Oikeesti. Kyseistä neitiä voi ihastella mm. Insidiouksessa sekä myös kyseisen leffan Chapter 2:ssa. Kannattaa muuten tsekata kyseiset pätkät. Hirttäkää vaikka mutta rohkenen haastaa että Insidious on oikeasti 2010 -luvun parhaimpia kauhupätkiä. Viimeksi neidiltä olen nähnyt mm. elokuvat Seitsemän sietämätömtä pitkää päivää sekä Spy josta viimeisessä tykkäsin hänen erilaisesta roolisuorituksestaan. Milloin saisin näytellä rakkauskohtauksen hänen kanssaan?

Kohti uutta, kohti tulevaa!

Hei!

Kesä alkaa lähestyä loppuaan pikkuhiljaa. Ilmojen puolesta allekirjoittaneelle aikamoinen pettymys ollut, mutta helteinen elokuu pelasti jonkun verran. Itsehän olen helleihmisiä ja vihaan talvea. Noo, näillä mennään. Kohtahan se jo joulu häämöttää ;)

Kalenteritytöt on nyt virallisesti kuopattu Laajavuoressa. Viimeiseen kahdeksan esityksen putkeen riitti mainiosti katsojia joita koko kaudella oli vähän yli 2000. Ei lähellekään verrattavissa Kanavan vastaaviin lukuihin mutta jokatapauksessa Huoneteatterilta mielestäni oikein hyvä saavutus.

Mitä olen nyt sitten mieltä projektista jälkeenpäin?

Ensin täytyy rehellisesti sanoa että harjoituskaudella ja projektin alussa olin aikalailla sillä fiiliksellä ettei projekti sittenkään ole ihan se oma juttu. Porukka oli hyvää ja hyvin kokenutta ja roolissa sain sopivasti haastetta, koska se oli hieman poispäin omalta mukavuusalueelta, mutta jotenkin alusta asti vaivasi tunne ettei kaikki tunnu ihan ok:lta.

Heinäkuu oli myös hyvin sateinen ja sekin ärsytti tietyllä tapaa ja vaikutti fiilikseen. Vaikka Joni Hyvönen tekee aina roolinsa 110 prosenttisesti ja antaa lavalla aina kaikkensa, en vaan tuntunu saavan sitä jotain tiettyä "kiksiä" itelleni tästä ja se harmitti suuresti. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että jos lavalla olosta ei nauti tai siellä on vaan pakon takia eikä siksi että haluaa viihdyttää yleisöä sekä itseään voi minusta hyvin lähteä nostelemaan ovea kohti. Lavallaolosta täytyy löytää se nautittavuus koska se näkyy ulospäin ja vaikka sitä löytyikin en tiedä mistä moinen alakuloisuus on johtunut.

Elokuun koittaessa tuli sitten helteet ja ne parantivat fiilistä. Oikeastaan vasta esityskauden puolivälin jälkeen aloin nauttimaan projektista enemmän ja ehkä vielä enemmän sisäistämään roolihahmoani. Voi voi, kunpa se olisi vain tapahtunut kuukauden aikaisemmin.

Ajattelin ensin että viimeisten esitysten putki veisi voimia mutta jotenkin en ollut ollenkaan niin väsynyt ja ärtynyt kuin esityskauden alussa vaan energiaa riitti todella hyvin. Viimeisen viikon esityksestä nautinkin jo täysillä ja aloin pikkuhiljaa tulemaan fiilikseen että ehkä tämä projekti teki tähän väliin ihan hyvää. 10 vuotta harrastaneena täytyi ehkä nyt ensimmäistä kertaa kokea tälläinen suvantovaihe ja sitä kautta saada pientä itsetutkiskelua. Mutta sen voin sanoa, aina kun olen lavalla, nautin siitä täysin siemauksin

Loppujen lopuksi olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Haluankin kiittää Erika Hastia että sain mahdollisuuden työskennellä hänen projektissaan ja ennen kaikkea hänen kanssaan. Myös Huoneteatterin johtoon Raili Kivelälle menee kiitosta siitä että sain olla mukana Huoneteatterin toiminnassa toista kertaa putkeen.

Porukka oli hyvä ja meidän nuorempien taiteilijoiden suhde keskenäään oli hyvin tiivis. Mette Seppälä on mainio taiteilija jonka aika koittaa vielä myöhemmin muualla kuin vain täällä Jyväskylässä. Iiron kanssa en ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä, mutta tämä teos toi meidät kaksi egoistia paremmin yhteen ja seuraukset olivat sen mukaiset. Hyvässä kuin pahassa! Iiron kanssa minulla on myös kunnia jatkaa syksyllä Kanavassa!

Hetki ennen viimeistä esitystä! 

Vaan kauanpa en ehtinyt free agenttina heilua kun kutsu kävi Kanavateatterin pikkujoulufarssiin. Viitamäki ohjaa Cooneyn Sukuvian jonka ensi-ilta olisi marraskuun puolessä välissä. Itseäni on aina viihdyttänyt farssit, etenkin Cooneyn herrojen kirjoittamat, kuten Out of Order (Hulvaton hotelli) tai Cash on Delivery (Puhtaana käteen).

Mietin ensin pitäisikö mukaan lähteä, mutta star poweria löytyy aikalailla ja kuitenkin koska Juoruja - farssin jälkeen olen halunnut itse tehdä lisää farssia, päätin että jospa sitä sitten menisi. Ensimmäiset lukuharjoitukset olivat eilen ja teksti itsessään vaikuttaa oikein hauskalta. Replojen treenaaminen on jo alkanut!

Syksy näyttää kiireiseltä jo töiden ja Sukuvian takia, mutta enhän suinkaan voinut hommia niihin jättää, vaan päätin vielä kirjoittaa Ariekseen pikkujoulukauteen sopivan komedian itsekin! Kyllä vain, minun piti tehdä muuan monologi, mutta kun ei kirjoittaminen oikein ottanut onnistuakseen, päätin siirtää sen hamaan tulevaisuuteen. 

Uuden idean sain äkkiä sohvalla maatessani ja kun katsoin tv:stä sivusilmällä elokuvaa Friends with Benefits. Ei, en suinkaan ole tyrkkäämässä ulos mitään kliseistä fuckbuddy projektia, mutta kyseinen leffa antoi oivallisen idean jota olen nyt viimeisen viikon ajan työstänyt. Tekstiä tulee koko ajan ja se onkin jo puolessa välissä. Kyseessä on siis dialogi mutta jättäkäämme muu inffo kyseisestä teoksesta vielä pimentoon. Jokatapauksessa faktahan on se, että kiirettä piisaa, muttei Joni Hyvönen osaa olla ilman pientä ressiä ja varpaillaanoloa. Pakko kuitenkin sanoa, että tästä tulee Aries-Teatterin paras prokkis. Se tuntuu siltä jo nyt!

Pienen loman aion suoda itselleni muutaman viikon päästä. Lähdemme mutsin kanssa jälleen Riikaan muutamaksi päiväksi ja  sen jälkeen alkaakin sitten jo Kanavan harjoitukset pyörimään täydellä teholla.

Näinhän se menee, kohti uutta, kohti tulevaa!

Summasummarum: Elelkäämme ihmisiksi!

Hei!

Jälleen kerran aikaa istahtaa koneen ääreen ja raapustella päiväkirjanomaisesti stooria ylös. Tosin, eipä mitään hohdokasta olekaan juuri tapahtunut.

Kulunut heinäkuu onkin mennyt aikalailla kokonaan töissä enkä suinkaan ole pahakseni laittanut. Elokuu menee myös työn merkeissä vielä enempi.  Kesä on ollut niin syntisen huono ettei haittaa olla päivät pitkät sisällä. Ainoa asia joka harmittaa on se, ettei Helsingissä ole päässyt käymään kun viikonloputkin menevät aina esityksissä Laajavuoressa, mutta ehkä löydän sauman tässä elokuussa pienoiseen visiittiin.

Laajavuoressa tosiaankin Kalenteritytöt ovat vieneet ajan joka viikonloppu. Sään armoilla ollana nyt pariin otteeseen oltu ja ikävä kyllä lauantaina piti esitys katkaistakin pariin otteeseen rankkasateen takia. Kesäteatterin huonot puolet, mutta minkäs sille teet. Yleisö on kuulemma tykännyt paljoltikin ja aika naisvoittoistahan se on ollut. En ihmettele sillä lavalla on kyllä erittäin taidokkaita rouvia ja neitejä jotka varmasti voittavat yleisön puolelleen. Erityisesti kunnioitan Sirkkaa joka on pitkän linjan tekijä teatterin saralla sekä Iiristä jonka miellän tietynlaiseksi ryhmän leaderiksi.

Teatterista puheenollen voinkin todeta että elokuun 23. päivästä lähtien Joni Hyvönen on ns. free agent! Syksy on täysin tyhjää taiteen osalta joka mahdollistaa aikatauluun matkustelua yms. muuta rentoutusta. Toki itseni tuntien en malta kauaa pysyä näyttämöltä pois joten virallisesti ilmoitettakoon että jos jollakin on jotain kiinnostavaa meneillään niin saa toki soittaa/viestitellä/faxailla/ tai vaikka tulla kadulla haastamaan. Olen avoin uusille haasteille.

Mitä taas tulee Arieksen monologiini, ei se ole juurikaan edennyt. Tiedän kyllä mitä haluan ja millaisen haluan, mutta laiskuuden perkele on tunkenut talikkonsa niin syvälle ahteriin, että itse kirjoittamiseen ryhtyminen on haaste.




Some on nyt ollut pullollaan tätä kuuluisaa maahanmuttopolitiikkaa ja puukkoja ja syytöksiä ollaan heitelty puolesta ja vastaan sen Immosen kirjoittelun jälkeen. Viimeisimpinä jälkilöylyinä saatiin vielä kahakkaa aikaiseksi Jyväskylän keskustassa....

Mitä tuohon nyt sanoisi. En jaksa sanoa oikeastaan mitään. Tänään naureskelinkin itsekseni että eiköhän vastaus tähän kaikkeen löydy ihan puhtaasti järjellä kun jokainen ajattelee. Ihmisiähän täällä kaikki ollaan väristä ja mielipiteistä riippumatta ja minusta oikeutettuja tallaamaan kukin missä haluaa. Toki kannatan myös sananvapautta kaikilta osapuolilta myös vastaanajattelijoilta, olivatpa he sitten rahvaita tai politikkoja. Järki vaan kauniiseen käteen ja elellään ihmisiksi kaikki!





Täytynee vielä näin lopuksi hehkuttaa naista nimeltä Hanna-Kaisa Hämäläinen. Hän on ottanut Kalenteritytöt - proggiksesta ne kuuluisat kalenterikuvat ja otti myös esityksemme mieshenkilöistä hienoja otoksia jälkimarkkinointiin samalla kaavalla:

Mutta eipä tässä sen ihmeitä. Palaillaan taas astialle!



22. Forest Whitaker

Tämä herra yltää myös suosikkilistalleni heittämällä. Ensimmäistä kertaa taisin miehen nähdä aikoinaan Panic Roomissa mutta kyllähän herralta parhaiten on mieleen jäänyt Idi Amin roolin The Last King of Scotlandissa. Aivan huikea rooli ei voi muuta sanoa. Herra on todellakin Oscarinsa ansainnut. Tällä hetkellä odotan miehen näkemistä uudessa Southpaw elokuvassa. Hyvällä todennäköisyydellä varastaa siinäkin shown Gyllehaalilta.

Keskikesän kuulumiset

Hoi!

Heinäkuu jo puolen välin hujakoilla muttei oikeata kesää ole vielä kunnolla ollut. Kesäkuun lopulla oli muutama kunnon hellepäivä ja heinäkuun eka viikko oli hieno, siihen ne sitten ovatkin jääneet ja tilalle ovat tulleet sateet. Tässähän melkein alkaa jo manailemaan että huonoin kesä miesmuistiin. Jospa se tästä vielä nousuun lähtisi?

Heinäkuu starttasi tosiaan Kalenterityttöjen ensi-illalla. Vielä puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa homma tuntui olevan järkyttävän levällään ja päivittelin mielessäni että näinköhän on että salonkikelpoinen esitys muodostuu. Jokin siinä sitten vain tapahtui ja jo ennakossa 500 päinen yleisö nautiskeli täysin siemauksin.

Mitenkä sitten esitykset omalta kohdalta? Nojuu, roolin kanssa olen käynyt henkistä kamppailua sillä kuten olen aiemminkin tainnut mainita, on tämä rooli niin erilainen kuin mihin yleensä olen tottunut. Erilaisuus on hyvä ja ehdotonta toki, mutta oman mukavuusalueen ulkopuolella on aina tekemistä. Kuitenkin, olen omasta mielestäni saanut Juhanin roolin toimimaan suht hyvin ja saanut siitä suht. sympaattisen hahmon. Muutamia kehuja tullut roolisuorituksesta eri tahoilta ja sitä toki on aina nuorena taiteilijana mukava kuulla. Onpahan edes heille tehnyt sitten juuri oikein. Hyvä niin!



Ariksen joka vuotiset synttärit pidettiinkin sitten Kalenterityttöjen ensi-illan jälkeisenä päivänä Petäjävedellä Emmin perheen mökillä. Paikalle pääsi kahdeksan Arieslaista. Aries valitsi Emmin vuoden Arieslaiseksi siitä syystä että hän on luottograafikkomme sekä ottanut jollakin tavalla osaa jokaiseen Arieksen produktioon sekä toki olemalla Arieksen hallituksen istuva jäsen. Juhlat olivat Arieksen tapaan rankat ja ne jatkuivat aina aamuun asti. Kyllä seuraavana päivänä huomasi juhlineensa. Huhhuh, onneksi näitä rankkoja reissuja on vain kerta vuoteen! Kiitos vaan kaikille osallistujille, oli jälleen kerran hyvät juhlat!

Arieksen monologiin en ole jaksanut koskea. Ei jotenkin inspaa vielä. Olen todennut ettei väkisin kannata synnyttää mitään. Tulee vaan paskaa tekstiä. Annan itselleni nyt aikaa kunnes sitten kirjoitan mestariteoksen parissa viikossa ;)

Mitä sitten tulee syksyyn, on se vielä pimennossa teatterin osalta. Mahdollisen monologin pyrin ajoittamaan joulukuulle ja sen harjoittelu toki tulee viemään hieman myös aikaa. AdastraTeatteriin kävi kutsu, mutta kieltäydyin. Ensi-ilta olisi ollut liian pian ja minulla on nyt suurempi työrupeama. Ja ehkä itse projekti ei tunnu nyt olevan sitä mitä Joni Hyvönen haluaa tehdä. Tällä hetkellä vaan monologi pyörii kirkkaana ja selvänä mielessä. Toki jos joku katsoo minut kelvolliseksi ja tohtii tarjota jotain mielenkiintoista roolia syksylle, en tyrmää sitä suorilta.

Syksylla reissaaminenkin kiinnostaisi. Latviaan olisi tarkoitus syyskuussa tehdä paluu kun siellä oli viime jouluna niin mukavaa. Mutsi jälleen matkaseuraksi niin tulee jokavuotinen mummo-tyttärenpoika-reissu tehtyä. Mikäs siinä!


No mutta, kuluneen viikon olen pyhittänyt hieman enempi teatterille, nimittäin katsomon puolella. Itsellä ainakin toimii se, että kun käy katsomassa jonkun esityksen, saa siitä heti pontta omaankin lavaesiintymiseen.

Keskiviikkona kävin katsastamassa Kanavateatterin Onnen Maan.  Mitään pois ottamatta suurelta ohjaajalta ja ystävältäni Antti Viitamäeltä, mutta oli myös hyvin virkistävää nähdä Sankilammen taidetta Kanavan lavalla.

Tykkäsin taas enempi itse näyttelijäntyöstä kuin tarinasta. Tarinana Onnen Maa ei kummoisesti säväyttänyt, mutta mm. Keijo Myllylä sen teki ja mielestäni herran yksi parhaimmista rooleista sitten Tankki täyteen näytelmien. Jaakko taas oli oma loistava itsensä ja pääroolissa oli pitkästä aikaa mies Kuusaan ulkopuolelta joka oli mielestäni hyvä juttu. Myös Leena, Taru ja Marketta näyttivät jälleen kerran sitä varmaa ja hyvää osaamistaan. Orkesterille erikoismaininta hienosta musiikista, mutta välillä puski ikävästi päällekkäin replojen kanssa. Ei kuitenkaan onneksi liikaa. Niin ja olihan siellä uudet nuoret Martti ja Joni debyyttirooleissaan joten mihinkäs meitä nyt oltaisiin enää tarvittu?


Seuraavana päivänä oli sitten Laajavuoren Kekkonen vuorossa. Olihan se nyt nähtävä millaisen shown laittaa E4 pystyyn samalla stagella Kalenterityttöjen kanssa.
Rehellisesti on pakko sanoa että ekat n. 10 minuuttia olin ensin vähän kaksijakoisille fiiliksillä ja että hohhoiijaa. Heti homma potkaistaan käyntiin  yleisöä osallistavalla teatterilla josta allekirjoittanut ei liiemmin ole koskaan tykännyt. Mutta sitten kun homma pääsi kunnolla alkamaan niin olihan se nyt jumalauta iha helvetinmoinen show! Kyllä se aina on ilo seurata ammattilaisten työskentelyä näin nuorena harrastajana. Etenkin Tapani Kalliomäki ja Antti Niskanen olivat henk. koht. suosikit.

Hyvää settiä siis kokonaisuudessaan tullut tällä viikolla nautittua. Tarjontaa toki olisi kosolti enemmän mutta saa nähdä miten kerkiää joka paikkaan.



21. Liev Schreiber

Kyseistä herraa en kovin paljon ole nähnyt mutta sen verran mitä olen, on hän vakuuttanut. Joku voi muistaa hänet vain teiniensilpomisleffoista kuten Screamit, mutta mielestäni paras rooli oli Marvelin X-men sarjasta Wolverinessa Victor Creedin roolissa. Karismaattinen herrasmies joka toki näytteli yhdessä Kiefer Sutherlandin kanssa Reluctant Fundamentalistissa. Yeah!

Enskaria odotellessa

Heipä hei!

Se olis sitten vihdoin ensi-iltaviikko! Koko viikon saanut lukea facesta samaa myös muualta päin Keski-Suomea. Hyvä vaan että tarjontaa piisaa. Kunpa vielä itsekin ehtisi mahd. monta katsastamaan.

Kalenteritytöt tosiaan starttaavat siis Lauantaina virallisesti. Tänään oli ensimmäinen ns. kunnollinen läpimeno ja huomenna ja torstaina myös. Perjantaina on sitten ennakko yleisön kera. Vielä ei jännitä. Alan kokea sitä kunnon jännitystä vasta enskaripäivänä.

Vasta viime päivinä olen päässyt vihdoin paremmin kiinni rooliin. Tuskailin sen kanssa viimeisen kuukauden mutta nyt alan jo vähän saada siihen tuntumaan. Onhan se toki jo aikakin ja eiköhän esitysten startattua olla aivan eri tasolla sen kanssa kuin nyt. Harvinaista etten kerrankin ole se "the bad guy" vaan sympaattinen herrasmies. Virkistävää vaihtelua, vaikka tällä pärställä konnan roolit ovat ehkä luontevampia :P

Oon ollu tosi väsyny viime päivinä. En tiiä yhtään mistä moinen voisi johtua. Tämä väsymys sitten aiheuttaa myös ärtymystä ja se on valitettavaa. Ehkä se kevään hektinen aikataulu on jäänyt vielä päälle enkä ole osannut irroittautua siitä näin lomallakaan. Työt jatkuvat vasta viikon päästä. Ehkäpä se tästä vielä tasaantuu jahka nyt saadaan enskari pois alta!

Juhannus tuli tosiaan vietettyä Kuopiossa Tompan vieraana. Kaupunkijuhannus oli oikein kiva ja säätkin suosivat ihan kohtuullisesti. Tsekattiin myös Scalassa uusin Jurassic World ja täytyy sanoa että leffa on kyllä hehkutuksensa arvoinen. Pitkästä aikaa oikeasti hyvä leffa, minkä olen nähnyt valkokankaalta. Suosittelen lämpimästi!

Eilen oli ensimmäinen kunnon hellepäivä  ja olihan se heti pakko rannalla rientää. Talviturkinkin heitin mutta olihan se vesi vielä iha helvetin kylmää.

Tänään ajattelin sitten hieman rentoutua itse teatterissa katsomon puolella. Kävin tsekkaamassa Adastran Pikku Vampyyrin. Ensin mietiskelin olisiko sitä järkevää juuri tänään mennä, koska väsytti, vitutti ja nälätti jo valmiiksi kun ei kunnon ruokaakaan ollut ehtinyt tänään syömään, mutta päätin nyt sitten mennä vilkaisemaan kyseisen teoksen Erjan ja Emmin kanssa. Onhan sitä aina mukava tuttuja nähdä lavalla. Vesisade toisella puoliskolla koetteli kyllä vahvasti hermoja, mutta siitäkin selvittiin. Sääli ettei Mäkimatissa ole katettua katsomoa, vaikka pieni katsomo onkin.

Milkaa oli itse asiassa mukava nähdä nyt kunnolla näyttelemässä. PD:ssäkin toki oli lavalla, mutta parissa pikkuroolissa ettei hänen taiteestaan kerennyt nauttimaan kunnolla. Hyvällä energialla kiskaisi läpi shown. Hyvä hyvä! Koko porukka oli muutenkin suht. tasavahva. Maskeeraus oli tosi onnistunut ja etekin Tea ja Petra näyttivät uskottavilta niissä. Kysyin kuitenkin itseltäni oliko n. kaksituntinen teos sitten lapsille liian pitkä? Hmm..maybe. Tällä kertaa sain kaikkien reploistakin selvää toisin kuin viime vuonna Ronjassa joka esitettiin samalla stagella. Tosin tuo paikka ei ole ehkä mikään kaikkein otollisin paikka teatterille. Sään ja muun ympäristön takia, mutta tänään onneksi se palveli hyvin asiassaan. Paitsi sateen osalta :P

Arieksessa vietämme ensi sunnuntaina 2v syndejä. Paikkana toimii jälleen Emmin porukoiden Petäjäveden mökki joka on omalla saarellaan. Koko konkkaronkka siis suuntaa sinne kesäpäiville :)

Myös uutta tekstiä on jo syntynyt parin sivun verran. En aio ottaa siitä mitään stressiä, etenkään nyt kevään jälkeen. Katselen tässä kesän kuhneessa mitä siitä saan aikaan. Vahva fiilis kuitenkin kyseistä teosta kohtaan Kahtellaan!


20. George Clooney

Sangen charmikas herrasmies! Vaikka mies muistetaan myös surullisenkuuluisana Batmanina, on tämän legendan uralle kertynyt myös kosolti niitä hyviäkin rooleja. Itse olen herralta diggaillut mm. Gravitya, The Descendantsia sekä tietysti kuuluisaa Voi veljet missä lienet. Toki myös hieno konnan rooli 90-luvun hämärästä aamunkoittiin leffassa. Häpeäkseni kuitenkin myönnän etten Teho-osastoa ole koskaan tsekkaillut, vaikka tässä olisi oikein hyvä syy senkin aloittamiseen!